Yksi pieni reissu on vielä edessä, mutta siitä lisää tuonnempana :)
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
Mökkielämää
Reissun jälkeen maistuu kyllä rauhallinen mökkielämä! Ihanaa saada omatekemää ruokaa ja puuroa aamuisin! Lämpöä riittää ja luonto tarjoaa meille kaikenlaista ihmeteltävää. Meillä on pihassa mm sarvipöllön poikasia, jotka ”viheltelevät” varsinkin iltaisin. Lepa- lemmikkilepakkokin on saanut pari kaveria. Marjat on kypsiä ja puskissa tulee vietettyä aikaa, se on samalla myös erittäin hyvää rentoutumista :) Koirat nauttivat vapaudesta ja vaikka ne ovatkin uskollisia ja reippaita matkustajia, luulen että ne osaavat myös arvostaa tätä rauhaa ja vähän vähemmän hektistä eloa :)
Yksi pieni reissu on vielä edessä, mutta siitä lisää tuonnempana :)
Yksi pieni reissu on vielä edessä, mutta siitä lisää tuonnempana :)
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Reissu ja tanssit takana
Ensin pieni tilastotieto:
17 eri maata
5 laivamatkaa
8410 kilometriä Volvoilua
Reissu oli aivan uskomaton ja uskomatonta on myös se miten kaikki sujui niin hienosti.
Ei mitään vastoinkäymisiä, vaan huikeita kokemuksia! Matkailu avartaa! Moni asia on Suomessa paljon paremmin kuin muualla, mutta suomella olisi myös paljon opittavaa muista maista, ihan sellaisia pieniä juttuja mm liikenteestä, koirakulttuurista, asenteesta...
Hollannin koiratanssikisat ei meidän osalta menneet täysin nappiin, eikä joukkuekaan päässyt nauttimaan suuremmasta menestyksestä, mutta kisamatka oli ikimuistoinen ja meidän koko joukkue oli koko kisamatkan yhdessä ja tunnelma on ollut katossa koko ajan. En muista milloin viimeksi oon nauranut niin paljon! Hotelli, sen puitteet, joukkuehenki, kisat, ihan mahtavaa!!!
Simba tanssi suurelta osin todella hienosti ja toki oon tyytyväinen, mutta sillä oli jostain syystä poikkeuksellisesti vähän tahmaa tassuissa. Ja kun se oli vähän hyytynyt, tuli muutama ”kielto” ja näissä kisoissa niistä rangaistaan... Suoritus olisi ollut varmasti huikea, jos neiti tahmatassu olisi ollut oma energinen itsensä. Kuumuus ei ole liiemmin koskaan vaikuttanut meidän koiriin, mutta nyt sisällä 30 asteen lämpö taisi kuitenkin vähän hyydyttää pientä partasuuta.
Kisojen jälkeen lauantaina jäimme vielä kisapaikalle yhteiselle illalliselle, johon osallistui loppujen lopuksi todella pieni porukka... Päivä oli ollut pitkä, joten kukaan ei riemusta kiljuen dinnerille jäänyt, mutta eipä oltu myöskään syöty (jälleen) koko päivänä mitään.
Sunnuntaina koko joukkue ja tietysti Kepo ja Nacho lähdettiin kisapaikalle finaaleihin ja päättäjäisiin.
Taas oli antoisaa hikoilla 1,5 tuntia fleecepuvuissamme... Simbaa kiusasi kärpäset niin pahasti että se oli ihan tuskainen ja kävin kiikuttamassa neidin kesken seremonian Kepolle.
Lauantaina kisan jälkeen diplomien jaossa, tein kunnon suomalaisen mörrimöykky- tempauksen ja rehellisesti sanoen unohdin kätellä tuomarit. Siinä on varmaan niin tuomarit kuin kanssakisaajat miettineet että mikäköhän mun ongelma on :) :) :)
Mä onneksi korjasin tilanteen myöhemmin ja kävin kättelemässä tuomarit pahoittelujen kera, joten ehkä sitä kehtaa vielä näyttää naamansa tanssipiireissä :)
Itse kisasuoritus on kyllä näin upealla kisamatkalla ihan parhaiden tyyppien seurassa sivuseikka :)
Sunnuntaina kisojen jälkeen syötiin koko joukkueen voimin omalla hotellilla ja käytiin illalla kansallispuistossa kävelyllä.
Maanantaina alkoi kaikilla kotimatka ja osan kanssa vietettiin päivää Hollannin kaupungissa kävelylenkin verran ja sitten Lyypekissä ruokaillen ja laivamatkaa odotellen.
Laivamatka oli äärettömän tasainen ja koirat oli ihan rättejä koko matkan.
Ne tekivät onneksi hyvin kannelle tarpeensa. Me vietettiin 14-v hääpäivääkin laivalla merenneito- drinkkejä juoden ja tietysti syöden ja paljon!
17 eri maata
5 laivamatkaa
8410 kilometriä Volvoilua
Reissu oli aivan uskomaton ja uskomatonta on myös se miten kaikki sujui niin hienosti.
Ei mitään vastoinkäymisiä, vaan huikeita kokemuksia! Matkailu avartaa! Moni asia on Suomessa paljon paremmin kuin muualla, mutta suomella olisi myös paljon opittavaa muista maista, ihan sellaisia pieniä juttuja mm liikenteestä, koirakulttuurista, asenteesta...
Hollannin koiratanssikisat ei meidän osalta menneet täysin nappiin, eikä joukkuekaan päässyt nauttimaan suuremmasta menestyksestä, mutta kisamatka oli ikimuistoinen ja meidän koko joukkue oli koko kisamatkan yhdessä ja tunnelma on ollut katossa koko ajan. En muista milloin viimeksi oon nauranut niin paljon! Hotelli, sen puitteet, joukkuehenki, kisat, ihan mahtavaa!!!
Simba tanssi suurelta osin todella hienosti ja toki oon tyytyväinen, mutta sillä oli jostain syystä poikkeuksellisesti vähän tahmaa tassuissa. Ja kun se oli vähän hyytynyt, tuli muutama ”kielto” ja näissä kisoissa niistä rangaistaan... Suoritus olisi ollut varmasti huikea, jos neiti tahmatassu olisi ollut oma energinen itsensä. Kuumuus ei ole liiemmin koskaan vaikuttanut meidän koiriin, mutta nyt sisällä 30 asteen lämpö taisi kuitenkin vähän hyydyttää pientä partasuuta.
Kisojen jälkeen lauantaina jäimme vielä kisapaikalle yhteiselle illalliselle, johon osallistui loppujen lopuksi todella pieni porukka... Päivä oli ollut pitkä, joten kukaan ei riemusta kiljuen dinnerille jäänyt, mutta eipä oltu myöskään syöty (jälleen) koko päivänä mitään.
Sunnuntaina koko joukkue ja tietysti Kepo ja Nacho lähdettiin kisapaikalle finaaleihin ja päättäjäisiin.
Taas oli antoisaa hikoilla 1,5 tuntia fleecepuvuissamme... Simbaa kiusasi kärpäset niin pahasti että se oli ihan tuskainen ja kävin kiikuttamassa neidin kesken seremonian Kepolle.
Lauantaina kisan jälkeen diplomien jaossa, tein kunnon suomalaisen mörrimöykky- tempauksen ja rehellisesti sanoen unohdin kätellä tuomarit. Siinä on varmaan niin tuomarit kuin kanssakisaajat miettineet että mikäköhän mun ongelma on :) :) :)
Mä onneksi korjasin tilanteen myöhemmin ja kävin kättelemässä tuomarit pahoittelujen kera, joten ehkä sitä kehtaa vielä näyttää naamansa tanssipiireissä :)
Itse kisasuoritus on kyllä näin upealla kisamatkalla ihan parhaiden tyyppien seurassa sivuseikka :)
Sunnuntaina kisojen jälkeen syötiin koko joukkueen voimin omalla hotellilla ja käytiin illalla kansallispuistossa kävelyllä.
Maanantaina alkoi kaikilla kotimatka ja osan kanssa vietettiin päivää Hollannin kaupungissa kävelylenkin verran ja sitten Lyypekissä ruokaillen ja laivamatkaa odotellen.
Laivamatka oli äärettömän tasainen ja koirat oli ihan rättejä koko matkan.
Ne tekivät onneksi hyvin kannelle tarpeensa. Me vietettiin 14-v hääpäivääkin laivalla merenneito- drinkkejä juoden ja tietysti syöden ja paljon!
torstai 19. heinäkuuta 2018
Hollanti - Dwingeloo: Koiratanssin MM- kisat
Terkkuja Hollannista!
Luxemburgista ajelimme Belgian kautta tänne Hollantiin. Pysähdyimme Belgiassa päiväkävelyllä Liege- nimisessä kaupungissa. Hollannin puolella meidän oli tarkoitus pysähtyä myös kävelylle, mutta Nijmegen- nimisessä kaupungissa oli tuhansia ihmisiä marssilla; international Four Day Marches, joten sinne ei mahtunut sekaan... :) Alla kuva marssista ja Belgian taivaasta jolla suihkarit lentelivät.
Eilen saavuimme tänne Hollannin Dwingeloohon ja hotellimme sijaitsee maaseudulla, lukuisten eläinten ja lehmänpaskan ympäröimänä :) Idyllistä ja kaunista, kiva hotelli ja hieno uima-allasalue.
Edellisten maiden ja kaupunkien jälkeen tämä on piristävää vastapainoa, myös hintatasoltaan.
Suomen koiratanssin edustusjoukkueesta kaikki asumme tässä samassa hotellissa :)
Eilen herkuttelimme oman hotellin ravintolassa. Tänään oli kisapaikalla meidän porukalla aamutreenit klo 8 ! Jokaisella oli 6 minuuttia aikaa kehässä. Treenien jälkeen palasimme hotellille ihanalle aamupalalle ja mussutimme kasan pannukakkuja ;)
Sitten lähdimme koko joukkueen voimin Dwingeloon keskustaan, jossa katsastelimme vähän kauppoja, kävimme terassilla ja ruokakaupassa. Varmaan aikamoinen näky meidän poppoo, 6 ihmistä ja 6 koiraa. Varasimme huomiselle myös eläinlääkärin matolääkitystä varten hintaan 7€/koira.
Iltapäivällä kävimme hotellin uima- ja porealtaassa sekä saunassa, väkersimme joukkuelahjoja erittäin iloisissa tunnelmissa ja lähdimme takaisin kisapaikalle avajaisiin.
Kisapaikalla oli kuumaa ja ahdasta ja suomen edustusvaatteet eivät ihan sovi heinäkuun lämpötiloihin, sisäkisoihin tai edes koko lajiin... Muilla oli trikoita ja hameita ja liivejä ja t-paitoja, me oltiin kuin Poliisiopiston naiset (tai vähintäänkin lipuntarkastajia, naisvankeja...) tummissa pitkissä vaatteissamne ja fleece- vuorellisissa takeissa!
Onneksi avajaiset 13 maan voimin olivat suht nopeasti ohi. Illalla käytiin läheisessä ihanassa ravintolassa syömässä halloumi-burgerit.
Huomenna on HTM- päivä, joten meillä vapaata. Lauantaina sitten meidän vuoro, kääk!
Simba teki pitkästä aikaa tanssia aamutreeneissä ja tekikin varsin hyvällä asenteella ja innolla.
Ohjaaja-mamma kun vaan pysyisi hermoilematta! Kisakehän pohja on hitusen liukas, mutta onneksi Simban tassuhiki toimii varmaan hyvänä liukuesteenä :)
Luxemburgista ajelimme Belgian kautta tänne Hollantiin. Pysähdyimme Belgiassa päiväkävelyllä Liege- nimisessä kaupungissa. Hollannin puolella meidän oli tarkoitus pysähtyä myös kävelylle, mutta Nijmegen- nimisessä kaupungissa oli tuhansia ihmisiä marssilla; international Four Day Marches, joten sinne ei mahtunut sekaan... :) Alla kuva marssista ja Belgian taivaasta jolla suihkarit lentelivät.
Eilen saavuimme tänne Hollannin Dwingeloohon ja hotellimme sijaitsee maaseudulla, lukuisten eläinten ja lehmänpaskan ympäröimänä :) Idyllistä ja kaunista, kiva hotelli ja hieno uima-allasalue.
Edellisten maiden ja kaupunkien jälkeen tämä on piristävää vastapainoa, myös hintatasoltaan.
Suomen koiratanssin edustusjoukkueesta kaikki asumme tässä samassa hotellissa :)
Eilen herkuttelimme oman hotellin ravintolassa. Tänään oli kisapaikalla meidän porukalla aamutreenit klo 8 ! Jokaisella oli 6 minuuttia aikaa kehässä. Treenien jälkeen palasimme hotellille ihanalle aamupalalle ja mussutimme kasan pannukakkuja ;)
Sitten lähdimme koko joukkueen voimin Dwingeloon keskustaan, jossa katsastelimme vähän kauppoja, kävimme terassilla ja ruokakaupassa. Varmaan aikamoinen näky meidän poppoo, 6 ihmistä ja 6 koiraa. Varasimme huomiselle myös eläinlääkärin matolääkitystä varten hintaan 7€/koira.
Iltapäivällä kävimme hotellin uima- ja porealtaassa sekä saunassa, väkersimme joukkuelahjoja erittäin iloisissa tunnelmissa ja lähdimme takaisin kisapaikalle avajaisiin.
Kisapaikalla oli kuumaa ja ahdasta ja suomen edustusvaatteet eivät ihan sovi heinäkuun lämpötiloihin, sisäkisoihin tai edes koko lajiin... Muilla oli trikoita ja hameita ja liivejä ja t-paitoja, me oltiin kuin Poliisiopiston naiset (tai vähintäänkin lipuntarkastajia, naisvankeja...) tummissa pitkissä vaatteissamne ja fleece- vuorellisissa takeissa!
Onneksi avajaiset 13 maan voimin olivat suht nopeasti ohi. Illalla käytiin läheisessä ihanassa ravintolassa syömässä halloumi-burgerit.
Huomenna on HTM- päivä, joten meillä vapaata. Lauantaina sitten meidän vuoro, kääk!
Simba teki pitkästä aikaa tanssia aamutreeneissä ja tekikin varsin hyvällä asenteella ja innolla.
Ohjaaja-mamma kun vaan pysyisi hermoilematta! Kisakehän pohja on hitusen liukas, mutta onneksi Simban tassuhiki toimii varmaan hyvänä liukuesteenä :)
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Luxemburg
Tänään oli lyhyempi ajo tänne Luxemburgiin.
Oltiin jo yhden aikaan hotellilla ja lähdettiin heti koirien kanssa tutkimaan kaupunkia.
Kuuma oli, mutta ei niin kuuma mitä edellisinä päivinä ja aurinko pistäytyi pilvessäkin välillä.
Luxemburg osoittautui valoisaksi ja koiraystävälliseksi maaksi ja keskustassa oli muiden kaupunkien tapaan ravintoloita, kauppoja ja kivoja kävelykatuja ja puistoja sekä muutama hieno rakennus/nähtävyys. Reilut kolme tuntia tallusteltiin ja lounastettiin mukavassa puistossa jossa oli vieri vieressä ruokapaikkoja ja baareja. Koirat olivat tervetulleita ja niille tuotiin heti vesikuppi.
Täällä oli ihan uudenlainen vesipiste, jossa oli koirille oma ”lokero”, ihmisille juomavettä ja lisäksi pieni virkistyssuihku, joka kieltämättä piristi kuumassa.
Hinnat ovat ravintoloissa korkeita ja päätettiin juoda ölppöset ja syödä salaatti puoliksi.
Salaatti oli mahtava! Hintansa väärti, josta riitti kahdelle hyvin! Pitkästä aikaa kunnon ihania raikkaita ainesosia :)
Iltapäivällä vietettiin rentouttavaa aikaa hotellihuoneessamme, joka on paras tähän mennessä näistä yhden yön paikoista. Koirat oli aivan rättiväsyneitä ja sammuivat heti kun olivat saaneet tänään Ranskan puolelta yhdestä eläinkaupasta ostamaamme kalkkunamärkäruokaa.
Illalla kävimme vielä herkuttelemassa itämaisella ruoalla hotellimme lähettyvillä :)
Oltiin jo yhden aikaan hotellilla ja lähdettiin heti koirien kanssa tutkimaan kaupunkia.
Kuuma oli, mutta ei niin kuuma mitä edellisinä päivinä ja aurinko pistäytyi pilvessäkin välillä.
Luxemburg osoittautui valoisaksi ja koiraystävälliseksi maaksi ja keskustassa oli muiden kaupunkien tapaan ravintoloita, kauppoja ja kivoja kävelykatuja ja puistoja sekä muutama hieno rakennus/nähtävyys. Reilut kolme tuntia tallusteltiin ja lounastettiin mukavassa puistossa jossa oli vieri vieressä ruokapaikkoja ja baareja. Koirat olivat tervetulleita ja niille tuotiin heti vesikuppi.
Täällä oli ihan uudenlainen vesipiste, jossa oli koirille oma ”lokero”, ihmisille juomavettä ja lisäksi pieni virkistyssuihku, joka kieltämättä piristi kuumassa.
Hinnat ovat ravintoloissa korkeita ja päätettiin juoda ölppöset ja syödä salaatti puoliksi.
Salaatti oli mahtava! Hintansa väärti, josta riitti kahdelle hyvin! Pitkästä aikaa kunnon ihania raikkaita ainesosia :)
Iltapäivällä vietettiin rentouttavaa aikaa hotellihuoneessamme, joka on paras tähän mennessä näistä yhden yön paikoista. Koirat oli aivan rättiväsyneitä ja sammuivat heti kun olivat saaneet tänään Ranskan puolelta yhdestä eläinkaupasta ostamaamme kalkkunamärkäruokaa.
Illalla kävimme vielä herkuttelemassa itämaisella ruoalla hotellimme lähettyvillä :)
Nizza, Saint-Tropez, Lyon, Dijon
Terveiset Ranskasta!
Monacon jälkeen ollaan koluttu Nizzaa, oltiin yö Saint-Tropezissa ja matkalla Dijoniin tutustuttiin pikaisesti Lyoniin. Mun Hard Rock Café- paitakokoelmaan tuli lisäystä :)
Nizzan ranta oli vähän pettymys, odotettiin upeampaa rantaa. Kreikan Naxoksen jälkeen on kyllä vaikea löytää vertaista beachia... Kuuma on joka paikassa, yli 30 astetta. Käveltiin rantaboulevardia ja juotiin cokikset pienessä baarissa pikkukujalla.
Koiria on riepotettu mukana kaupunkikierroksilla, mutta ne jaksavat tosi hyvin, ovat selvästi tottuneet kuumaan ja kun saavat juoda usein niin ovat oikein tyytyväisiä ja käyttäytyvät tosi mallikkaasti. Simballakin menee vähän paremmin ihmisten keskuudessa.
En oikein tiedä mitä ajatella Saint-Tropezista. Ihan kiva paikka, mutta mun mielestä ei mitenkään sen erikoisempi. Meidän hotelli oli vähän kauempana ytimestä. Ranska voitti jalkapallon maailmanmestaruuden ja juuri kun meillä oli hirmuinen nälkä, ei yksikään ravintola palvellut ja Spar- kauppakin suljettiin pelin ajaksi. Ranskalaiset oli juhlatuulella ja kun Ranska teki maalin, niin riemu repesi isolla ärrällä. Käveltiin rannalla, mutta tämäkään ranta ei ollut kovin houkutteleva.
Meidän hotelli oli onneksi rauhaisassa paikassa, huoneeseemme kuului oma pieni piha ja hotellilla oli uima-allas. Jätettiin hyvillä mielin koirat huoneeseen ja lähdimme autolla Saint-Tropezin ytimeen. Matkalla oli ”muutamia” ranskalaisia jotka tööttäilivät, roikkuivat puoliksi ulkona autoista ja liputtivat ja juhlivat! Tämä riehakkuus aiheutti vähän ruuhkaa mutta lopulta pääsimme perille ja
saimme auton parkkiin satamaan. Kuljeskelimme ja katsastelimme menoa ja paikkoja. Täällä futisfani olivat onneksi suht rauhallisia ja hyväntuulisia. Käytiin syömässä pitsaa ja pastaa. Ranskalaiset puhuvat ranskaa vaikka mikä olisi, ja englannin ääntämys on aikamoista mössöä.
Saint-Tropezissa oli kivoja kujia, kauppoja, yökerhoja jne. Näitä paikkoja on tullut vaan nähtyä tällä reissulla ja aiemmilla matkoilla niin paljon, että alkaa olla paljon vertailtavaa ja monet suosikkikohteet eivät välttämättä kolahda juuri meihin.
Matka jatkui seuraavana päivänä Ranskan Lyoniin. Siellä paitaostos ja kävelylenkki Rhone- joen varrella. Lyonista ajo Dijoniin. Kotiuduttiin Ibis- hotelliimme ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Rauhallista oli joka paikassa ja kuvasimme mm upeaa kirkkoa jonka kellot soittivat säveliä kuin soittorasiasta. Kaupungissa meni merkattu ”pöllö-” reitti. Pöllö tuntui olevan joku kaupungin tunnus. Pöllöiltiin keskeisimmät paikat ja lopulta löydettiin sopiva ravintola johon mentiin syömään. Koirat olivat tervetulleita myös ja valtasimme mukavan nurkkapöydän. Saimme viereiseen pöytään suomalaisperheen, jotka olivat viinimatkalla. Oli kiva jutella heidän kanssa, eipä olla törmätty viime viikkoina suomalaisiin! Ruoka ei ole säväyttänyt ranskassa ja vaikka ollaan aina vähän puolueellisia kreikkaa kohtaan niin pakko todeta että tänä kesänä kreikassa sai joka paikassa missä syötiin hyvää, laadukasta, edullista ruokaa jota oli riittävästi. Siellä oli myös vaihtoehtoja perinteisen ihanan kreikkaruoan ohella. Muutenkin kreikan hintataso, rannat, saaret, ilmapiiri, ilmasto ja huoleton meno sopivat kyllä tälle reissuperheelle. Ei tarvitse hienostella eikä kukaan katso kieroon vaikka kulkisi kalsarit päässä kadulla ;) Mutta matkailu avartaa ja onneksi on erilaisia paikkoja, koska on erilaisia ihmisiä. Joku kaipaa glamouria, toinen ostosparatiisia ja joku rantaa ja merta.
Reissaamisen jälkeen muistaa taas arvostaa kotona asioita ja itse alan kaipaamaan Elovenan aamupuuroa ja kasviksia!!! Täällä Ranskassa varsinkin aamulla on tarjolla paljon makeita juttuja, suklaacroissantteja, hilloja... joihin me suomalaiset ei olla ihan totuttu. Näille kurkku ja tomaatti tuntuvat olevan vieras käsite :)
Hollanti lähestyy, vielä uutena maana Luxemburg ja huomenna pieni päiväretki Belgiassa.
Monacon jälkeen ollaan koluttu Nizzaa, oltiin yö Saint-Tropezissa ja matkalla Dijoniin tutustuttiin pikaisesti Lyoniin. Mun Hard Rock Café- paitakokoelmaan tuli lisäystä :)
Nizzan ranta oli vähän pettymys, odotettiin upeampaa rantaa. Kreikan Naxoksen jälkeen on kyllä vaikea löytää vertaista beachia... Kuuma on joka paikassa, yli 30 astetta. Käveltiin rantaboulevardia ja juotiin cokikset pienessä baarissa pikkukujalla.
Koiria on riepotettu mukana kaupunkikierroksilla, mutta ne jaksavat tosi hyvin, ovat selvästi tottuneet kuumaan ja kun saavat juoda usein niin ovat oikein tyytyväisiä ja käyttäytyvät tosi mallikkaasti. Simballakin menee vähän paremmin ihmisten keskuudessa.
En oikein tiedä mitä ajatella Saint-Tropezista. Ihan kiva paikka, mutta mun mielestä ei mitenkään sen erikoisempi. Meidän hotelli oli vähän kauempana ytimestä. Ranska voitti jalkapallon maailmanmestaruuden ja juuri kun meillä oli hirmuinen nälkä, ei yksikään ravintola palvellut ja Spar- kauppakin suljettiin pelin ajaksi. Ranskalaiset oli juhlatuulella ja kun Ranska teki maalin, niin riemu repesi isolla ärrällä. Käveltiin rannalla, mutta tämäkään ranta ei ollut kovin houkutteleva.
Meidän hotelli oli onneksi rauhaisassa paikassa, huoneeseemme kuului oma pieni piha ja hotellilla oli uima-allas. Jätettiin hyvillä mielin koirat huoneeseen ja lähdimme autolla Saint-Tropezin ytimeen. Matkalla oli ”muutamia” ranskalaisia jotka tööttäilivät, roikkuivat puoliksi ulkona autoista ja liputtivat ja juhlivat! Tämä riehakkuus aiheutti vähän ruuhkaa mutta lopulta pääsimme perille ja
saimme auton parkkiin satamaan. Kuljeskelimme ja katsastelimme menoa ja paikkoja. Täällä futisfani olivat onneksi suht rauhallisia ja hyväntuulisia. Käytiin syömässä pitsaa ja pastaa. Ranskalaiset puhuvat ranskaa vaikka mikä olisi, ja englannin ääntämys on aikamoista mössöä.
Saint-Tropezissa oli kivoja kujia, kauppoja, yökerhoja jne. Näitä paikkoja on tullut vaan nähtyä tällä reissulla ja aiemmilla matkoilla niin paljon, että alkaa olla paljon vertailtavaa ja monet suosikkikohteet eivät välttämättä kolahda juuri meihin.
Matka jatkui seuraavana päivänä Ranskan Lyoniin. Siellä paitaostos ja kävelylenkki Rhone- joen varrella. Lyonista ajo Dijoniin. Kotiuduttiin Ibis- hotelliimme ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Rauhallista oli joka paikassa ja kuvasimme mm upeaa kirkkoa jonka kellot soittivat säveliä kuin soittorasiasta. Kaupungissa meni merkattu ”pöllö-” reitti. Pöllö tuntui olevan joku kaupungin tunnus. Pöllöiltiin keskeisimmät paikat ja lopulta löydettiin sopiva ravintola johon mentiin syömään. Koirat olivat tervetulleita myös ja valtasimme mukavan nurkkapöydän. Saimme viereiseen pöytään suomalaisperheen, jotka olivat viinimatkalla. Oli kiva jutella heidän kanssa, eipä olla törmätty viime viikkoina suomalaisiin! Ruoka ei ole säväyttänyt ranskassa ja vaikka ollaan aina vähän puolueellisia kreikkaa kohtaan niin pakko todeta että tänä kesänä kreikassa sai joka paikassa missä syötiin hyvää, laadukasta, edullista ruokaa jota oli riittävästi. Siellä oli myös vaihtoehtoja perinteisen ihanan kreikkaruoan ohella. Muutenkin kreikan hintataso, rannat, saaret, ilmapiiri, ilmasto ja huoleton meno sopivat kyllä tälle reissuperheelle. Ei tarvitse hienostella eikä kukaan katso kieroon vaikka kulkisi kalsarit päässä kadulla ;) Mutta matkailu avartaa ja onneksi on erilaisia paikkoja, koska on erilaisia ihmisiä. Joku kaipaa glamouria, toinen ostosparatiisia ja joku rantaa ja merta.
Reissaamisen jälkeen muistaa taas arvostaa kotona asioita ja itse alan kaipaamaan Elovenan aamupuuroa ja kasviksia!!! Täällä Ranskassa varsinkin aamulla on tarjolla paljon makeita juttuja, suklaacroissantteja, hilloja... joihin me suomalaiset ei olla ihan totuttu. Näille kurkku ja tomaatti tuntuvat olevan vieras käsite :)
Hollanti lähestyy, vielä uutena maana Luxemburg ja huomenna pieni päiväretki Belgiassa.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa-Monaco-hajuvesi&lihapulla
Lähdettiin ihanasta San Marinosta aamusta liikkeelle kohti Monacoa.
Matka oli pitkä, pieniä pysähdyksiä tehtiin muutama ja käytiin matkan varrella katsastamassa ja kuvaamassa Pisan kalteva torni. Näytti siltä ettei autoa saa mihinkään, mutta me löydettiin aivan tornin viereltä loistava kiekkopaikka. Kepo on kyllä ihan uskomaton autoilija :) Kuuma oli ja torniaukiolla oli aivan hitokseen ihmisiä todennäköisesti maailman joka kolkasta. Koirat oli meillä mukana myös. Tornin vieressä oli heppakärryjä, krääsäkojuja ja ruokapaikkoja. Itse torni oli oikeastaan ihan komea ja tietenkin vino :)
Matka jatkui ja kesti...
Italiassa valehtelematta mentiin varmaan sadan tunnelin läpi ja jonotettiin ruuhkissa ja ajeltiin ylös ja alas...
Ranskassa ajettiin vain pieni hetki ennen Monacoon saapumista.
Aina nopeasti tuli hajuvesi-lihapulla- tunne... Meidän reissuseurue ei ehkä ihan kuulu tällaiseen paikkaan.
Hotellilla meidän auto meinattiin viedä väkisin parkkiin ja juntteina suomalaisina haluttiin viedä se itse ja kantaa matkatavarat itse :) Muut tuli oven eteen ferrarilla ja huikkasivat ovipojille että viekää auto parkkiin ja tuokaa matkatavarat huoneeseen!
Hotellimme edustalla on prinsessa Gracen puutarha (Grace Kelly) ja siellä on kukkia ja kasveja, ankkoja ym.
Ei kai sinne olisi koirien kanssa saanut mennä mutta Nacho- poika kakki yhteen kukkapenkkiin :)
Käveltiin vielä meren viertä ja hiki virtasi...
Hotelli ja meidän huone on hieno ! Koirille oli omat yllärit :)
Ja yhtäkkiä huoneen oveen koputettiin ja meille tuotiin suklaata!
Koska päivä oli jo pitkällä, lähdettiin aika nopeasti tutkailemaan Monacoa tarkemmin. Koirat sai jäädä viileään tilavaan huoneeseen vaikkakin täällä on turvallista niiden kanssa kulkea.
Käveltiin ”keskustaan”. Huvijahteja, ökyautoja, ravintolan sisäänheittäjä tutkii asiakkaat metallinpaljastimella, ”köyhät” kuvaavat kaikkea ökyä mitä näkee. Hulppeita hotelleja, puutarhoja, lisää ökyautoja jnejne.
Me sitten päätettiin mennä kuuluisimmalle Casinolle! Etukäteen oltiin katsottu että mm. pukukoodi on erittäin tärkeä.
Oltiin sen näköisiä että meidät kelpuutettiin Casinolle. Meikäläinen pelasi elämänsä ensimmäistä kertaa rulettia ja lucky number 5 toi heti voiton, 200€. Se kyllä jostain syystä hävisi saman tien... ;) Pelikumppanit heittivät useita satalappusia pöytään ja useamman kerran. Kyllä tuntui vähän oudolta olla siinä tilanteessa.
Pelattiin vielä paria pelikonetta, mm 4D sfinksi- peliä, jossa tuolloin tärisi kun tuli voittoja.
Tällä kertaa ei valitettavasti lähdetty miljonääreinä kotiin... :)
Casinokäynnin jälkeen katseltiin Monacon menoa ja rikkaiden hillumista.
Ostettiin pakko- matkamuistomagneetti 8€, muuten ei viitsitty näillä hinnoilla kovasti törsätä.
Ravintolaan meillä toki olisi ollut varaa mennä, mutta jotenkin ei vaan viitsitty maksaa törkeän suolaisia hintoja.
Niinpä kävimme (niin urpolta kuin kuulostaakin) mäkkärissä. Oli sielläkin pari pukutyyppiä iltapalalla. Koko päivänä ei oltu syöty mitään, joten kyllähän burgerit maistui.
Kyllä maailmassa on kaikenlaista ja kaikenlaisia paikkoja, kaikenlaisia ihmisiä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































































