Rankka matkustusrupeama on voiton puolella!
Eilen lähdettiin seitsemän aikaan ajelemaan Unkarista, Serbian ja Makedonian kautta tänne Kreikkaan. Serbian rajalla kaikki meni hyvin, kuten ennenkin, vaikkakin se aina vähän jännittää.
Tulli halusi kurkata takaluukkuun, näki koirat, kysyi niiden passit ja riitti että näytettiin vaan että passit on mukana. Oli muuten reilusti rajanylittäjiä! Sitten Serbian poikki, piiiiitkä ja puuduttava taival, niin sukkelaan kuin mahdollista! Pysähdyttiin perinteiseen tapaan mäkkäriin pissille.
Sunnuntaipäivänä oli aivan älyttömästi porukkaa liikkeellä!
Tuntien ajon jälkeen päästiin Makedoniaan, joka on kaunis ja autoilijan kannalta vähän mielenkiintoisempi ajaa kuin tylsä ja tasainen Serbia. Upeita maisemia ja vuoristoteitä. Pysähdyttiin evästauolle huoltoaseman pihaan.
Parin tunnin päästä VIHDOIN tultiin kreikan rajalle! Olo oli huojentunut.
Kreikan rajalla rajavartijanainen kurkkasi autoomme, kysyi että ollaanko muuttamassa Kreikkaan :)
Kommentoi kivasti koiria ja kysyi vielä mihin ollaan menossa.
Sitten taas ajamaan, lähes 700 km Pireuksen satamaan. Oli kiva ajella kreikassa, mutta järjettömän pitkä päivä, lyhyet unet ja autossa kökkiminen alkoi kyllä tuntumaan...
Pysähdeltiin vessaan ja juomaan ja koiria ulkoiluttamaan ja ties mitä ja tuntui että matka ei lopu koskaan...
Ilta alkoi hämärtää, Ateena vihdoin lähestyä.
Aikamoinen liikenne sunnuntai-iltana, onneksi kaistoja oli paljon ja todennäköisesti aina on liikennettä Ateenan liepeillä.
Oltiin ihan lähellä hotellia ja piti tehdä yksi niin hirveä vasemmalle käännös, että mä en olisi selvinnyt siitä ikinä!!! Liikennekulttuuri on monissa maissa meidän mielestä parempaa kuin Suomessa, ja tarvitaan toki tiettyä rohkeutta tai sitten voi odottaa sitä kääntymistä hamaan tappiin...
Kävi tuuri, yksi parkkipaikka oli vapaa ihan hotellin edestä. Volvo pääsi pitkän päivän jälkeen hyvään
yöpaikkaan.
Kello oli jo yli kymmenen, eikä hotellin ravintola tarjoillut enää ruokaa :(
Hotellin ympäristö oli täynnä kissoja ja oli tosi kiva yrittää pissittää koiria niiden seassa.
Mua pelotti pimeillä kujilla liikkua muutenkin, mutta onneksi saatiin Simbakin pissimään ja vietiin koirat huoneeseen ja lähdettiin etsimään ruokaa.
Löydettiin ihana käryinen, kreikkalainen ”grillipaikka”, josta saatiin vähän ruokaa mukaan huoneeseen.
Sitten ei muuta kuin unta kaaliin, viiden tunnin unet ja aamulla satamaan lunastamaan ensin liput ja nyt siis vihdoinkin laivassa ja muutaman tunnin päästä perillä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti